Tiedote lauantai-illan puheenvuorosta Oripään suviseuroissa 2009
Oripään suviseurojen lauantai-illan ohjelmaan kuului olennaisena ja odotettuna osana laukaalaisen seurakuntapastorin Harri Vähäjylkän puheenvuoro. Uusi seurateltta täyttyi kuulijoista ääriään myöten. Myös tuhansissa asuntovaunuissa ja teltoissa oltiin kuulolla. Puheenvuoron teemana oli Jeremian kirjan jae ”Herra sanoo: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”.
Vähäjylkkä lähestyi teemaa värikkäin kielikuvin ja Raamattuun nojaten. Hän siirsi Jumalan lupauksen tulevaisuudesta ja toivosta suoraan nykyihmisen elämään. Vähäjylkkä kuvasi elävästi, kuinka onnelliseen tulevaisuuteen on periaatteessa kaksi tietä; ihmisen omat teot tai Jumalan johdatukseen luottaminen. Hän totesi, että omia tulevaisuudensuunnitelmiamme ohjaa usein ahneus ja oman edun tavoittelu sekä ”minä ensin” -ajattelu. Tällöin meille usein käy, kuten profeetta Jeremian ajan ihmisille; joudumme syntiin. Synnin kautta elämäämme tulee kärsimystä. Sen seurauksena voimme myös kuolla hengellisesti. Syntiin joutuneen täytyisi siis heti mennä hoidattamaan haavoja eli pyytämään syntejään anteeksi.
Vähäjylkkä korosti puheenvuorossaan sitä, miten Jumalan johdatuksen varaan antautuminen on omia pyrkimyksiämme parempi vaihtoehto. Jos ihminen haluaa esimerkiksi rakkautta tai ystävyyttä, hänen kannattaa uskoa. Rakkauden saa ensimmäisenä uskon hedelmänä. Vähäjylkkä vertasi rakkautta moottoriöljyyn, joka voitelee kaikki moottorin osat. Ilman öljyä ”moottori kilahtaa”.
Puheenvuoro kesti lähes tunnin, mutta runsaat elämänmakuiset esimerkit pitivät kuulijat tarkkaavaisina. Vaikka huumorilla höystetty esitys sai seurakansan useaan otteeseen nauramaan, se sisälsi painavaa asiaa. Puhutteleva oli puheenvuoron kohta, jossa Vähäjylkkä kehotti ihmistä kuvittelemaan itsensä yksin Jumalan eteen. Näyttäytyykö Jumala tuolloin turvallisena isihahmona vai etäisenä ja ankarana isänä? Hyvänä esimerkkinä luottavaisesta suhtautumisesta Vähäjylkkä piti pienen lapsen turvautumista vanhempiinsa. Lapsi uskoo ja luottaa myös Jumalaan liikoja kyselemättä. Vähäjylkkä rohkaisi kuulijoitaan todeten, että ”pieni lapsi osaa uskoa – niin osaat sinäkin”.
Seuratoimittaja Anna Linjama
Tiivistelmä lauantai-illan puheenvuorosta
Puheenvuoron aiheena on profeetta Jeremian kautta Israelin kansalle annettu lupaus uudesta tulevaisuudesta ja toivosta. Jumalan omaisuuskansa oli joutunut synnin vuoksi eroon Jumalasta ja kärsi synnin tuomaa hengellistä ja ajallista ahdistusta vieraan vallan alla, pakkosiirtolaisuudessa.
Profeetan sanankuulijoita ja 2000-luvun ihmistä yhdistää monikin tekijä. Ympärillämme näemme jatkuvasti surullisia ihmiskohtaloita, onnettomuutta, pahoinvointia ja väkivaltaa, joka johtuu synnistä. Onnellisuuteen ja hyvään elämään on saatettu pyrkiä omin neuvoin, ilman Jumalaa ja hänen hyvää tahtoaan. Itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu eivät kuitenkaan ole johtaneet pysyvään ja aitoon onnellisuuteen vaan onnettomuuteen.
Jumala haluaa luomalleen ihmiselle hyvää. Siksi hän saattaa pysäyttää ihmisen myös koettelemusten ja vastoinkäymisten kautta huomaamaan, että hänen elämänsä suunta on väärä. Hän kutsuu ihmistä jälleen yhteyteensä. Jumalan sanan keskeisin sisältö onkin lupaus syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen sovitustyön tähden.
Sana usko tai uskovainen saattaa tuoda monen mieleen kuvan elämää rajoittavasta, ankeasta tai itsemääräämisoikeutta ja vapautta uhkaavasta asiasta. Usko on todellisuudessa vastakohta kaikelle tälle. Usko opettaa luopumaan elämäntavasta ja asioista, jotka tuhoavat elämää ja ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa (Tit. 2:11–12). Se antaa turvan ja sisäisen rauhan, levottoman, väkivaltaisen ja saastuvan maailman keskellä. Usko muistuttaa iankaikkisesta elämästä ajassa, jossa valoisaa tulevaisuutta on joskus vaikeaa nähdä. Uskon rikastuttaa elämää lahjoilla, joita monet tavoittelevat. Uskon puu kasvattaa omistajalleen Pyhän Hengen hedelmiä, joita Paavali luettelee Galatalaiskirjeessään. Näitä ovat hänen mukaansa muun muassa rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys ja hyvyys (Gal. 5:22). Näiden lahjojen omistajana, uskovaisen ihmisen saattaa olla joskus vaikea tunnistaa uskoon liitettyjä mielikuvia tai ennakkoluuloja.
Tiivistetysti Jumalan sana lupaa uskovaiselle onnellisen ja vapaan, joskaan ei aina helpon, elämän maan päällä. Uskon tärkein lupaus ei kuitenkaan ole ajallisessa elämässä vaan Jumalan luona taivaassa. Toivo ikuisesta elämästä Jumalan luona ja uskon tuoma sisäinen rauha näkyvät monilla kasvoilla, jotka tulevat vastaan suviseurakentällä. Uskon lahjan saanut elää todeksi Jeesuksen lupausta: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27).
Harri Vähäjylkkä