Sisällysluettelo |
Lestadiolaisuutta Rantalakeudella 1860-luvulta lähtien
Lumijoelle kokoonnutaan suviseuroihin
Teksti: Pekka Kinnunen
Suviseurat pidetään tänä kesänä Rantalakeuden alueella Lumijoella. Varhaisimmat tiedot alueen lestadiolaisesta kristillisyydestä ovat 1860-luvulta. Rantalakeuden kuntiin kuuluvat Lumijoen lisäksi Hailuoto, Kempele, Liminka, Oulunsalo ja Tyrnävä.
Lestadiolaisuus tuli Ouluun 1860-luvulla ja levisi nopeasti ympäristöseurakuntiin, myös Oulunsaloon, Hailuotoon ja Liminkaan sekä sen kappeliseurakuntiin Lumijoelle, Tyrnävälle ja Kempeleeseen. Oulussa seuroja alettiin todennäköisesti pitää vuonna 1863, mutta ensimmäiset varmat tiedot Oulun lestadiolaisuudesta ovat vuodelta 1865. Lehdissä mainittiin, että villi-usko oli saanut kannatuksensa hurjimmasta ja yksinkertaisimmasta kansanluokasta. Tosiasiassa lestadiolaisten ydinryhmän muodostivat merimiesperheet.
Liminkaan ja useimpiin kappeleihin lestadiolaisuus ei levinnyt 1860-luvulla eikä heti sen jälkeenkään. Tyrnävällä elävä usko kuitenkin jo eteni ja Lumijoella kaikkein voimakkaimmin. Ainoastaan Lumijoelta on varmaa tietoa 1860-luvulla alkaneesta toiminnasta. Herätyksen alkuaikoina alueella pitivät seuroja ainakin hailuotolainen merimies ja kalastaja Gustaf Skinnari ja Niilo Rapp.
Herätyksen voimistuminen huolestutti
Lumijoelle lestadiolaisuuden toi vuonna 1867 Antti Tukki eli Malo, joka oli saanut parannuksen armon Oulussa. Tuomiorovasti Aaron Kustaa Borg suoritti vuonna 1871 tarkastuskierroksen Pohjanmaan seurakunnissa lestadiolaisuuden voimistuessa ja herättäessä huolta kirkollisissa piireissä. Oulunsalossa pidettiin tähän liittyvä tarkastus 13–14. syyskuuta ja Lumijoella seuraavina päivinä.
Tarkastuksessa lahkon kannattajia kutsuttiin tekemään selkoa mielipiteistään. Keskustelussa selvitettiin kysymyksiä muun muassa yksityisestä ripistä, absoluutiosta eli synninpäästöstä sekä uskonvarmuudesta ja sen aiheuttamista ilonilmaisuista.
Tilanteesta laaditun, tosin yksipuolisen pöytäkirjan mukaan lahkolaisten mielipiteiden ”kierous ja harha” osoitettiin Raamatun ja Tunnustuskirjojen mukaan. Pöytäkirjan mukaan lahkolaisia kehotettiin ”ystävällisesti ja vakaasti kitkemään pois ne surulliset rikkaruohot, jotka pilaavat heidän hartaudenharjoituksiaan”.
Lumijoella tarkastuskokouksessa varoitettiin kansaa käymästä hartausseuroissa ja häiritsemästä niitä, vaikka niissä tapahtuisikin jotain sopimatonta. Antti Tukkia ja Petter Junnoa kiellettiin jatkamasta harhaopetuksiaan, jotta he eivät joutuisi kirkkokurin alaisiksi. Tukki sai saarnakiellon Limingan ja Lumijoen kirkonkokouksissa vuonna 1871 ja Limingan kirkkoneuvostolta vuonna 1883.
Asenteet muuttuivat vuosisadan lopulla
Viranomaisten suhtautuminen oli aluksi yhdensuuntaista kaikissa Rantalakeuden seurakunnissa. Oulunsalolaisten saarnaajaksi kutsuttiin 1870-luvulta alkaen torppari Pekka Anttila, joka saarnasi myös Oulunsalon ulkopuolella. Hän oli vastaamassapiispantarkastuksessa vuonna 1879, jossa piispa Gustav Johansson muun muassa ”kehotti heränneitä pitämään huolta omien sielujen pelastuksesta, eikä hyödyttömiin opinriitoihin sekaantumaan ja opettajiksi tunkeutumaan”.
Pöytäkirjoista heijastuu sääty-yhteiskunnan asenne ja kirkollisten viranomaisten närkästys torpparin asettuessa opettamaan kansaa Jumalan sanalla. Vuosisadan vaihtuessa viranomaisten suhde muuttui. Venäläistämispolitiikka ja uudet eurooppalaiset virtaukset, joihin kuului jumalankielteisyyden periaate, antoivat piispoille ja papistolle uusia haasteita.
Toiminta Rantalakeudella jatkuu
Vuodet ovat osoittaneet vääräksi Wiikko-Sanomissa 13. marraskuuta 1869 olleen arvion: ”Niin kutsuttu willi-usko on täälläkin herkkäluontoisimmissa niin vaimon kuin miehenkin puolissa, hempsunkempsun elämätään näytellyt; mutta kuinka se raittiissa meren-hengessä menestynee, on aika näyttävä. Eikö tuon käyne täällä niinkuin muuallakin, että se häviää kuin tuhka tuuleen.”
Kristillisyyden toiminta on alueella Jumalan armosta vakiintunut ja säilynyt. Kun kokoonnumme 1.–4. heinäkuuta Lumijoen suviseuroihin, jos Jumala suo, lauletaan seurakentällä myös hailuotolaisen merimiehen virttä 301, joka puhuu seurojen päätarkoituksesta: ”Kirkasta, oi Kristus meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.”
FAKTALAATIKKO
Suviseurat Lumijoella 1.–4. heinäkuuta
- Seurapaikka on peltoalueella Lumijoen keskustan läheisyydessä.
- Tunnuslauseena on lupaus Jeremian kirjasta: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).
- Seurajärjestelyistä vastaavat Rantalakeuden alueella toimivat Lumijoen, Limingan, Tyrnävän, Murron, Kempeleen, Hailuodon ja Salonpään rauhanyhdistykset.
- Suviseuraradio välittää seurapuheet ja toimitettua ohjelmaa. Valtakunnalliset radiotaajuudet löytyvät internetistä osoitteesta [www.suviseurat.fi/2011|/Fi:seuraradio www.suviseurat.fi/2011/Fi:seuraradio]. Ne kerrotaan myös viikon 23 Päivämies-lehdessä.