Suviseurat, iloinen ja suuri asia

Kimmo Heikkilä

Ylivieskan suviseurat vuonna 1963 olivat ensimmäinen suviseurakokemukseni. Matka Pudasjärveltä tuntui pitkältä. ”Pompan nappi”, Fiat 600, oli pieni auto, jonka katolla oli melkein auton kokoinen lasti matkatavaroita ja Sopu-teltta. Seuroista muistan lauluja, ison teltan ja kovaäänisistä kuuluneet puheet, kuulutukset ja teltassa nukutut yöt.

Vuosien mittaan suviseuramatkoja on tullut lisää. Aluksi matkaseurana olivat isä, äiti ja sisarukset, nuorena kaverit ja velipojat, myöhemmin oma perhe. Viime vuosina matkat ovat monesti olleet mummin ja papan matkoja lastenlasten kanssa. Hyviä muistoja on jäänyt kaikista matkoista.

Seurakokemukset ”tavallisena” seuravieraana ja järjestelyissä vastuutehtävissä mukana olevana ovat hieman erilaiset. Suviseurojen sisältö, seurapuheet, laulut ja virret ovat aina tärkein asia. On yhtä lailla mukava olla toisten järjestämissä seuroissa kuin olla itse vastaamassa järjestelyistä.

Vastuuhenkilönä olen kokenut olevani etuoikeutetussa asemassa. Olen päässyt tutustumaan seuraorganisaatioon sisältä päin ja havaita, kuinka monenlaisia tehtäviä järjestelyissä on. Toholammin suviseuroissa vuonna 1995 olin tiedotustoimiston isäntänä, yhtenä monista. Puhelimet olivat lankapuhelimia, toimittajat toki jo kirjoittivat lehtijuttujaan tietokoneilla, valokuvaajat toivat täysiä filmirullia, jotka käytettiin kuvaamossa kehitettävinä. Tilattuja valokuvia lähetettiin kuvalähettimellä, joka skannasi valokuvat ja siirsi ne puhelinlinjaa pitkin toimitukseen. Menetelmä oli hidas, joten lähetti toimi nopeammin.

Muutamana kesänä olin mukana tekemässä lehtiavustajana Päivämiehen suviseuranumeroa. Kun työvälineinä olivat kynä ja paperi, oli referoitaviin puheisiin keskityttävä tarkasti ja mietittävä, mikä asia puheessa erityisesti nousee esille. Tavallisena seuravieraana puheita kuuntelee hieman eri tavalla. Jutut kirjoitettiin puhtaaksi tiedotuskeskuksen tietokoneilla, joihin joskus sai odotella vuoroa. Läppärien tultua käyttöön kirjoittamisen saattoi tehdä asuntovaunulla.

Nivalan suviseuroihin vuonna 2004 sain suunnitella juhlaportin. Tehtävän aloittaminen ja ideointi alkoi edellisenä syksynä lintumetsällä, jonne sain kyselyn asiasta. Hetken istuskelin metsän keskellä mättäällä ja mietin tunnuslausetta: ”Minä olen elämän leipä.” Ajatus kypsyi vähitellen, ja muutaman viikon kuluttua esittelin luonnoksen järjestäjille, jotka hyväksyivät ehdotukseni. Mukava oli katsoa valmista porttia seurakentällä.

Olen ollut viestintätehtävissä tiedostustoimistossa ja mediakeskuksessa – sama työpaikka mutta nimi on modernisoitu. Sievin Suviseuroissa vuonna 2008 olin tiedotustoimikunnan puheenjohtajana. Viestinnän tehtävissä pääsi keskelle tiedotusväen, lehtien toimittajien ja seuraorganisaation tiedottamista. Tiedontulvan keskellä pysyi kyllä yleisesti ajan tasalla seuratapahtumista, mutta seurapuheiden kuunteleminen jäi väistämättä melko vähäiseksi.

Tulevissa Suviseuroissa vastuullani on opastetoimikunta, jonka puheenjohtajana olen. Toimikunnan vastuulla on asioita, joita en itse osaisi tehdä, mutta eipä ole tarpeenkaan. Saan olla mukana ja seurata, kun asiansa osaavat toimikunnan jäsenet tekevät työtänsä.

Opastetoimikunnassa olemme suunnitelleet Suviseurojen graafista ilmettä seurojen tunnuslauseen pohjalta. Siihen pohjautuvat seurojen nettisivujen ja tiedotteiden ulkoasut ja juhlaportti. Sama ilme toistuu kaikissa painotöissä, seuramerkissä ja ohjelmalehtisessä. Suuressa suviseurakaupungissa tarvitaan paljon erilaisia opasteita. Niitä mietitään yhdessä muiden toimikuntien kanssa, käytetään entisiä soveltuvin osin ja tehdään tarvittaessa uusia.

Päätoimikunnan kokouksissa saa yleiskuvan seurajärjestelyistä ja kaikkien toimikuntien työskentelystä. Moni tehtävä on sellainen, jota ei muutama vuosikymmen sitten ollut olemassakaan. Tekniikan kehittyminen, viranomaismääräysten muuttuminen, tiedonvälityksen uudet keinot, internet ja lisääntyvä kansainvälisyys ovat muuttaneet monta asiaa. Sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä suviseuratiedottamisen väline. Monissa tehtävissä tarvitaan erikoisosaamista ja erityistä ammattitaitoa. Jumalan siunausta on, että jokaiseen tehtävään on löytynyt oikea henkilö, joka hallitsee alansa ja haluaa tehdä Jumalan valtakunnan työtä.

Suviseurojen keskeinen sisältö, ilosanoma syntien anteeksianteeksiantamuksesta, joka on tarjolla kaikille, on pysynyt ja pysyy samana. Sen vuoksi suviseuratyössä kannattaa olla mukana.

Julkaistu Päivämiehessä 19.2.2026

Kohti Kauhavan Suviseuroja Kesän 2026 Suviseuroja valmistellaan Kauhavalle. Järjestelyt vilkastuvat kevään kuluessa ja kesän koittaessa. Viestintätoimikunnan toimittaman blogisarjan kautta pääset tutustumaan seuravalmisteluihin ja niihin liittyviin ajatuksiin.