Jukka Lehto

Hiihtelen vuoden alkupäivinä iltapäivän hämäryydessä. Pakkanen on maalannut maiseman sinisen ja violetin sävyihin. Suon reunan puut ovat kumartuneet lumen alla. Metsäsukset liikkuvat verkalleen. Ajatus kuljeksii. On vuosi 2024. Suviseurat ovat Pudasjärvellä! Puolen vuoden päästä laulamme kiitoslaulua!

Ajatuksiini pulpahtelee muistoja ja hetkiä Suviseuroista vuosien varrelta, lapsuudesta, nuoruudesta, nuorena perheenä, lasten kanssa, ukkina, työvuorossa, järjestelyissä mukana ja isossa teltassa: Tynnyreistä tehty savupiippu, tai siltä se lapsesta näytti (Ruukki 1971). Kiitollisia seuramerkkien ostajia Liepeen pappilan pellolla (Pudasjärvi 1972). Iso teltta täynnä kiitosääniä. Yösija sukulaisperheen auton takapenkillä (Turku 1975). Rippikoulukavereiden kanssa isoa telttaa kiertämässä (Rautiosaari 1979). Ensimmäistä kertaa yli 18-vuotiaan työvuorossa – vartiomies! (Oulunsalo 1982). Valkosiniseen villapaitaan pukeutuneen etsimistä (Kuusamo 1985). Asuntovaunussa kahden pienen pojan kanssa (Ranua 1989). Sotaveteraanin jämäkkä askel Suomen lippua kantaessa (Pudasjärvi 1998). Puhujienkokous (Perho 2005). Kaiuttimista kuuluva aamulaulu. Lämpimät ja lohduttavat saarnat. Kiemurteleva ehtoollisjono. Kumartuminen teltan ovesta sisään laulun pauhuun. Kentällä soljuva eri-ikäisten ihmisten virta. Lapsen ilo. Nuoren hymy. Aikuisen tyyneys. Vanhuksen kyynel. Taivaan matkalaisia!

Pysähdyn ja nojaan sauvoihin. Eteen on avautunut laaja suo. Päämäärä on tuolla metsäsaarekkeessa, johon laskeva päivä on kirjannut kauneimmat värinsä. Katse päämäärään ja sukset liikkeelle. Suksen siirto, sauvan nosto, toisen suksen siirto, sauvan nosto.

– Tämähän on kuin Suviseurojen valmistelua, hymähdän itsekseni.

Pitkä matka. Askel askeleelta eteenpäin. Sehän oli syksyllä 2013, muistelen, kun rauhanyhdistysten edustajien kokouksessa kuusamolainen vakaa veli köhäisi kurkun selväksi ja totesi:

– Kuusamo voi ajatella vuoroa vuonna 2022.

Siitä alkoivat seuraavien askelien ottamiset. Elokuussa 2018 taisi olla ensimmäinen hallinnon työryhmän kokous. Niin se oli, ajattelen ja pysähdyn. Pakkashuuru hivelee kasvoja. Sen jälkeen Taivaan Isällä oli erilainen tahto. Meidän ihmisten suunnitelmat siirtyivät kahdella vuodella eteenpäin.

Pukkaan itseni liikkeelle. Mieleen tulee tuokioita tältä suviseuramatkalta. Maaliskuussa 2022 ensimmäisessä päätoimikunnan kokouksessa hieman hiljaisina hämmästelimme tilannetta: meille on annettu tehtävä valmistella suvijuhlia!

Marraskuussa 2022 toimikuntien kurssilla Ranuan opistolla joukko laajeni. Tuntui hyvältä. Entäpä ihmiset risutalkoissa lentokentällä tai Kauhavan purkutalkoissa? Sadat iloiset ihmiset ahkeroivat!

Mieleeni tulee hetki Kauhavan kentällä maanantaina iltayöstä. Lähes kokonaan puretun ruokalan nurkalla, tuntikausien vesisateiden pehmittämässä mällikössä miesjoukko kiskoi kaiutinkaapeleiden kelausvaunua. Kysyin heiltä, miten menee?

– Hyvin, viimeinen kela menossa. Tämä on mukavaa hommaa!

Ääni oli nuoren miehen ääni. Valoisa ja innostunut ääni. Siinäpä se. Tämä on mukavaa hommaa. Valmistella juhlia, jotta jokainen vieras voisi kohdata Vapahtajan kysymyksen ”olenko minä sinulle rakas?”

Saavun metsäsaarekkeeseen. Huokaisen. Kiitos Isä kaikesta.

7.1.2024

Jukka Lehto, päätoimikunnan varapuheenjohtaja

Julkaistu Päivämiehessä 19.1.2024

Kohti Pudasjärven Suviseuroja Kesän 2024 Suviseuroja valmistellaan Pudasjärvelle. Järjestelyt vilkastuvat kevään kuluessa ja kesän koittaessa. Viestintätoimikunnan toimittaman blogisarjan kautta pääset tutustumaan seuravalmisteluihin ja niihin liittyviin ajatuksiin.