Language:
Vaan lopulta: Leiri on pystyssä, kahvipannu tulilla. Murkinaa rinnan alla. Osa lapsista juossut kartoittamaan lähimmät vessat ja reitin kentälle. Istun retkituolissa ja kuuntelen silmät suljettuna ääniä majapaikan ympäriltä. Seurapuheeseen sekoittuu kiurun liverrys. Viereisen leirin pariskunta äheltää teltan pystytyksen kanssa. Jostain vaunusta kuuluu lapsen itkua ja toisesta naurua. Sydämessä läikähtää lämmin. Silmäkulma kostuu väkisin. Tunnen hellää myötätuntoa jokaista leirinrakentajaa kohtaan.
Kaisa Ronkainen pohtii blogitekstissään sitä, kuinka etäsuviseuroihin jääminen voi houkutella helppoudellaan. Kuitenkin kenttäsuviseuroihin muiden uskovaisten joukkoon pääseminen tuo mukanaan tunteen siitä, että kannatti lähteä.
Lue lisää Kaisan ajatuksista täältä.
